Homo sapiens on kilpailusta nauttiva ja egon ajama otus. Niin kauan kuin urheilua ja kilpailuja on ollut olemassa, ovat aina jotkut häikäilemättömät voittoa tavoittelevat pyrkineet selviytymään ensimmäisenä maaliin keinolla millä hyvänsä.
Yhdysvaltalaisessa viihdeyrityksessä WWE:ssä showpaininut Eddie Guerrerokin tuppasi sanomaan, että ”if you ain’t cheating, you ain’t trying” eli karkeasti suomennettuna ”jos et huijaa, et edes yritä”. Kyseinen meksikolaishahmo oli toki pääasiassa vain nokkelan käsikirjoituksen tuotetta, mutta kenties sama ajatus elää myös dopingia käyttävien aitojen urheilijoidenkin mielessä.
Tässä listassa esittelemme historian havinoista neljä varsin räikeää doping-skandaalia, jotka saisivat suomalaisten Hemohes-hemmojenkin korvat punottamaan aivan uudella helakalla värillä!
Tyson Gay – yleisurheilu
Gay oli yksi pikajuoksun kuumimmista nimistä – ennen kuin hän kärähti kielletyistä aineista vuonna 2013. Gayn ansioluettelosta löytyi tuolloin muun muassa hopeamitali vuoden 2012 kesäolympialaisista, minkä lisäksi hän oli juossut vuonna 2009 Shanghaissa 100 metrin juoksun vakuuttavaan aikaan 9.69. Positiivinen doping-testi ei ollut kuitenkaan kovin positiivinen asia Gayn uralle, sillä mies suljettiin urheilusta vuodeksi ja hänen hopeinen olympiamitalinsa otettiin takaisin.
Nicklas Backstrom – jääkiekko
Vuoden 2014 talviolympialaisten jääkiekko-osuus sujui loistavasti Ruotsin osalta. Vähän ennen kultaottelua Nicklas Backstrom kuitenkin narahti pseudoefedriini-nimisestä aineesta ja joutui näin ollen jättämään ottelun väliin. Ruotsin jääkiekkoliitto kritisoi ajoitusta, sillä pelin alkuun oli tässä vaiheessa enää muutama tunti aikaa.
Olympiakomitea lopulta totesi, ettei Backstrom ilmeisesti ollut hakenut valmisteen käytöstä kilpailuetua. Hän oli vain ottanut pseudoefedriiniä lääkkeenä joukkueen lääkärin kehoituksesta. Näin ollen Backstrom sai kuin saikin lopulta mitalinsa, joka jäi tosin hopeiseksi Ruotsin hävittyä Kanadalle 3–0. Kuka ties Backstromin mukana olo olisi muuttanut lopputulosta?
Andreea Raducan – telinevoimistelu
Samoin kuin yllä esitellyssä Nicklas Backstromin tapauksessa, myös tässä tapauksessa urheilija kärähti nimenomaan pseudoefedriinistä. Tällä kertaa lääkettä oli käyttänyt Andreaa Raducan, joka joutui antamaan pois Sydneyn olympialaisista vuonna 2000 voittamansa kultaisen mitalin. Siinä missä pseudoefedriinin käyttö oli sallittu telinevoimistelun kattojärjestön listalla, ei se ollut sitä kansainvälisen olympiakomitean listalla.
Vain 16-vuotias Raducan oli saanut pseudoefedriiniä Romanian joukkueen lääkäriltä, joka suljettiin kohun myötä ulos kaksista seuraavista olympialaisista.
Johann Muhlegg – maastohiihto
Maastohiihtäjä Johann Muhlegg edusti kotimaataan Saksaa kolmissa olympialaisissa ja sen jälkeen kertaalleen Espanjaa vuonna 2002 Salt Lake Cityssä. Muhlegg onnistuikin Espanjan lipun alla voittamaan peräti kolme kultaa: 30 kilometrin, 50 kilometrin ja 10 kilometrin matkoilla.
Voitokkaiden edesottamusten jälkeen Muhlegg kuitenkin yllättäen narahti darbepoetiinista, joka oli vielä sitä aikaa varsin uusi punaverisolujen valmistumista nopeuttava lääke. Alun perin Muhlegg diskattiin ainoastaan 50 kilometrin kisasta, mutta lopulta häneltä napattiin pois koko kolmikko kultamitaleita. Auts!
Lance Armstrong – pyöräily
Yhdysvaltojen Teksasista kotoisin olevan Lance Armstrongin doping-skandaali lukeutuu ehdottomasti maailman härskeimpien joukkoon. Armstrong tuli tunnetuksi paitsi upeasta pyöräilymenestyksestään, myös kivessyövästä toipumisestaan. Kulissit kuitenkin murtuivat murusiksi siinä vaiheessa, kun kohupyöräilijä myönsi käyttäneensä suoritusta parantavia aineita. Armstong oli tässä vaiheessa voittanut Ranskan ympäriajon eli Tour de Francen peräti seitsemän kertaa putkeen vuosina 1999–2005 ja napannut vuoden 2000 kesäolympialaisistakin pronssia.
Ennen kärähtämistään Armstrongia oli syytetty dopingista lukemattomia kertoja, mutta hän oli kiistänyt jyrkästi kaikki syytökset ja uhkaillut syyttäjiä jopa raastuvalla. Vasta vuonna 2013 Armstrong paljasti häpeillen Oprah Winfreylle asioiden todellisen laidan. Asioiden myöntäminen tuli kalliiksi, sillä monet sponsorit käänsivät Armstrongille selkänsä ja yhteensä sopimuksia heitettiin romukoppaan Los Angeles Timesin mukaan peräti 75 miljoonan dollarin edestä.
Vaikka totuuden hinta olikin kiistattoman kallis, voinee Armstrong ainakin nukkua nyt yönsä paremmin omatuntoaan puhdistettuaan!
Yhteenveto
Huijaaminen ei kannata, sillä siitä voi jäädä kiinni – sekä maailmalle että itselleen. Parhaimmassa tapauksessa toki voittaa kultaa, sponsorisopimuksia ja rahaa, mutta kunnian hinta saattaa koitua kalliiksi. Kolkuttelevaa omatuntoa ei välttämättä pääse pakoon edes maatessaan yksin sängyssään, ja kiinni jääminen saattaa merkitä paitsi maineen, myös rahaa hyvin tuottavan toimeentulon kohtaloksi. Siinäpä sitä riittääkin pohdittavaa!